maanantai 3. helmikuuta 2014

Mistä marsuihin innostus on lähtenyt?

Ensimmäinen kosketus marsuihin tuli jo lapsena, kun veljelläni oli risteytysmarsu Topi. Topin kuollessa aloin haaveilemaan omasta ensimmäisestä marsusta. Päästyäni tarhasta olisinko ollut ekalla luokalla ensimmäinen oma marsuni oli edessäni. Kannelmäessä oli tuolloin eläinkauppa nimeltä Onnen tassu. Sinne kävelimme isän, äidin ja veljien kanssa. Näin siellä vitivalkoisen kauniin marsu uroksen ja tiesin samantien tuo valkoinen on minun oma ensimmäinen marsu. Silloin ei puhuttu varsinaisesti roduista mitään, mutta rotuhan oli Pink eyed white. Punaiset rubinisilmät valloittivat ja äitini piti siitä olihan hän erikoinen kaveri verrattuna Topiin. Marsu sai nimeksi Lari, vanhan tarhakaverini mukaan. Lari sulostutti minua muistaakseni 4vuoden ajan ja sairastui flunssaan ja heikentyi päivä päivältä. Talomme oli tullut tuolloin myös ensimmäinen kissani Räpsy. Räpsy sai muutaman vuoden päästä kaverikseen Artun ja kissat valloittivat elämäni ja valloittaa vieläkin, mutta nämä kaksi upeaa kissaa ovat jo taivaassa.
 Mutta tämä todellinen marsupöpiys alkoi kun äitini kuoli tammikuussa 2007 ja kaverini oli töissä eläinkaupassa. Olin pitkään haaveillut taas marsusta tai muusta jyrsijästä tai kanista.
 Nyt minulla on näitä ihania samettiturpia 7kpl. Heistä ja menneistä kirjoittelen erikseen omat juttunsa.
Nykyään käyn näyttelyissä ja olen yhteyksissä kasvattajiin ja kaikkea mitä en vielä 7vuotta sitten edes osannut kuvitella eteen tulevan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti