perjantai 7. helmikuuta 2014

Nevian Peter Pevensie tuo taistelija marsu.



Peter oli oikeasti aika tasokas marsu harlekiinien puolella, mutta ei koskaan päässyt näyttelyyn paitsi kerran silloin jalka oli jo risa ja ei saanut sertiä sen takia. Sukuakaan hän ei koskaan jatkanut. Peter oli valtaisan kiltti marsu. Marsu joka tarjosi jokaisena aamuna eläessään kädelle mustan tassunsa ja sylissä oli kiltti kuin enkeli. Koskaan ei toiselle pahaa tehnyt. Lempeä luonteinen kaveri ja hyvässä massassa aina.
 Peter taisteli monesti elämästään ja niin taistelin minäkin sen puolesta. Peterin selkään ilmestyi aluksi ihan normaalilta vaikuttava rasvapatti ja odotin, että se ajan kanssa puhkeisi näin ei meinannut käydä, mutta eräänä päivänä, kun mietin jo lääkäriin menoa, että saisimme tietää mistä patista on kyse niin se olikin puhjennut ja sylki ulos paksua rasvaa ja verta. Iso haava selässä ei kuulostanut mitenkään yksin kertaselta hoitaa, mutta ajan kanssa saimme sen taistellen kuntoon. Päivittäinen pesurutiini ja kaikki aineet ja ihoalueenhoito se parani ja jätti turkkiin jäljen. Turkin väri tummui valtavasti siitä kohtaa ei ollut enää niin vaalea cream.
Mutta Peter menetti kaverinsa ja oli pakko yrittää saada sille kaveri taas, koska se ei tullut yksin toimeen itki ja mekasti, mutta se koitui tämän raukan marsulle vain huonoksi asiaksi. Yksi uusista uroksistani puri siltä takajalan luut poikki ja ei kun soittaa paikkaan nimeltä Viikki ja sinne marsun kanssa. Noh lopetus oli lääkärin ensimmäinen mielipide sanoi ettei tule kysymykseenkään tämän marsun kohdalla ja päätti sitten puhdistaa haavapohjan ja sanoi, että siellä on luunsiruja mukana. Lähdimme kotiin Peterin kanssa ja alkoi päivittäinen pesu ja puhdistus ja vesijuoksu marsulla. Vesijuoksu kuulostaa varmaan teistä hassulta, mutta pidin Peteriä massun alta kiinni niin, että se tavallaan juoksi vedessä niin, että kipeä jalka oli vedessä koko ajan ja ei varannut painoa sille. Aluksi näytti, että tästä hienosta keksinnöstä ei ole mitään hyötyä ja sen jälkeen rakensin tulitikuista ja sideharsosta sille tuen jalkaan ja muutaman päivän jälkeen haava alkoi umpeutumaan ja lihakset pysyivät jaloissa vetreänä ja marsu varasi jo hieman jalalleen. Sain toivon pilkahduksen siitä, että selviämme. Haava umpeutui kokonaan ja jatkoimme vesijuoksua ja lihasten vahvistusta ja Peter näytti hyvinvoilta ja paineli lattiallakin hyvin menemään, mutta tuli yksi kaunis päivä, kun huomasin taipeen olevan täynnä nestettä ja olin kuivaamassa marsua ja poks se haava aukesi ja aloin sitten tutkimaan itse haava pohjaa. Haava oli kerttänyt mätää, koska siellä oli siruja luusta jäänyt ja noukin ne sterilisoiduilla pinseteillä pois ja putsasin jalan betadinella kunnolla ja leikkasin haavan ympäriltä kaikki karvat ja meni muutama viikko haava oli ummessa ja ei enää koskaan auennut. Peter vietti vielä 2 iloista vuotta marsuna kunnes kuoli 21.5.2013 aamulla syliini kun näin sen hengittävän raskaasti kopissaan ja tiesin sen vetävän viimeisiä henkäyksiä. Tässä tämän taistelijan elämän tarina. Peter oli marsuista sellainen josta jopa sukulaiseni tykkäsi.
Peter oli myös kasvattajansa mieleen. Peter sulatti monen ihmisen sydämen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti