perjantai 31. lokakuuta 2014

Tämän viikon olen hääräillyt näyttelylautojen kimpussa



Ensimmäinen näyttelylauta rakennettiin veljen kanssa, mutta sen jälkeen olen saanut pärjätä omillani. Päätin koristella reunat helmillä. Vielä yksi tarvis vääntää.





keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Mietiskelyä



Olen tässä vähän ajan sisällä lukenut erilaisia marsuja koskevia palstoja. En oikein enää tiedä eikö nykyihminen osaa hoitaa marsujaan ilman et joka asiasta kysytään netissä. On kuin lukisi aikoinaan Suosikissa ollut Erkin palstaa. Onko paino oikea? Onko oikean kokoinen? Mitä sille syötän? Mitä sen kanssa tehdä? Mikä tämä patti on jne.? Tiedän ihmisillä ei ole halua maksaa eläinlääkärin kuluja pienelle eläimelle niin herkästi. Mutta itse kyllä herkeämättä jos marsu rohisee tai löytyy kiinnittynyt patti jostain niin lähden lääkäriin tai marsu vuotaa verta.
 Heinän seasta saattaa löytyä ihan mitä vaan varsinkin kun ostaa paalattua heinää. Itse olen löytänyt muumioituneen hiiren sieltä. Purujen seasta on löytynyt paperia jne. Olen kuullut myös kuolleista linnuista. Mutta kun eivät nuo paikat jossa näitä valmistetaan ole mitään laboratorioita niin mukaan saattaa tulla multaa ja kaikkea mahdollista. Jotenkin nykyään ihmisillä on se mielipide, että kaikki pitää olla juuri niin puhdasta jne. Mutta pienimulta paakku voi olla ihan hyvä vastustuskykyä kasvattava asia. Ei kukaan luonnossakaan marsuille sano, että tuota kortta et voi syödä kun siinä on multaa. Toki ei se muta ole hyvä asia jos sitä kiloittain sieltä löytyy. Mutta pakko sanoa, että Suomesta saa kyllä hyvänlaatuista heinää kun ostaa isoja paaleja.
  Ahdistun siitä, kun luen älä syötä tätä ja tätä marsullesi tai se tukehtuu kuoliaaksi. Marsu pureksii kuitenkin ravintoansa hampaillaan pieneksi. Toki jos väkipakolla työnnät sen suuhun jotain, kun marsu on sairas ja se ei jaksa työstää niin on aika päivän selvää, että eläin tukehtuu. Jotenkin tulen itsekin epävarmaksi ja alan pohtimaan jo edesmenneitä, että syötin heille väärää ruokaa ja kuolivat jolloin oma järki alkaa puhumaan. Minulla on ollut ihan lapsena eka marsu Lari jolle syötettiin kaikenlaisia kasviksia, heinää ja jotain siemen tms. sekoitusta. Ei silloin oltu vielä perillä jostain pelleteistä. Marsulle ostettiin sitä mitä eläinkauppa silloin suositteli. Lari sai meidän viljelypalstalta paljon eri kasviksia kesällä niin lehtikaalia kuin porkkanan naatteja. Larilla ei ollut koskaan vatsa löysällä.
 Myös välillä ihmettelen sitä, että ihmiset kyselee mitä tehdä jonkun 5v marsun kanssa joka ei enää syö samaa tahtia kuin nuorempana pitäisikö tätä tukiruokkia. Sanon ihan suoraan, että kun marsulla alkaa olemaan ikää ja massakin on laskenut niin voi kaksi kertaa miettiä sitä, että onko pakko nesteytyksestä ja ruokkimisesta enää hyötyä. Marsun odotettavan elinikä ei ole 10v vaan paljon pienempi. Toki on näitä hyvin pitkään eläneitäkin neitoja ja herroja ollut. Mutta pääsääntöisesti omalla kohdalla ovat marsut alkaneet siirtymään taivaan porteille 4-6vuoden iässä. Ei ole hyväksi siis pakko ruokkia vanhusta ja pitkittää kuoleman tuloa. Kuolemankin tulee olla armollinen eikä pitkitetty vain koska ei halua luopua. Enkä tällä nyt sitten tarkoita sitä, että sairastunutta hyvä massaista 4vuotiasta ei saisi tukiruokkia vaan sitä, että vanhus näyttää sinulle jo hiipumisen merkkejä. 
 Marsujakin on kaikenlaisia hoikkia ja tuhteja kuten meitä ihmisiä. On marsuja jotka tulevat helposti toisten kanssa toimeen ja on niitä jotka ei sitten millään meinaa tulla toisen kanssa toimeen. Meillä oli paljon Nebloksen kanssa ongelmia juurikin tässä asiassa, että kaveria ei meinannut löytää. Sitten tippui taivaasta ylikiltti Tiitus herra jonka kanssa Neblos on asunut Hämeenlinnan näyttelystä alkaen. Aluksi olin varma, että Neblos ei tule hyväksymään ikinä ketään, mutta kun on tarpeeksi alistuva kaveri jota Nebloksen ei tarvitse koko ajan komennella niin johan se sopu syntyy. Esimerkiksi adhd aby Malloween ei tulisi ikinä kuuloonkaan Nebloksen pariksi. Malloween on hyvin vilkas ja tietää oman paikkansa laumassa. On tainut menestys nousta sillä hattuun. :D
 Painoista vielä sen verran, että hoikin uros marsuni on painanut alle 800g koko elämänsä ja kaikki ei ollut hänellä niin ruusuista. Mutta painavin on sitten ollut Toni joka oikeasti parhaimpina päivinään painoin 1,7kg. Kokemusta tosiaan on enemmän näistä uroksista kuin naaraista.

Ihmettelen vain mihin ihmisten maalaisjärki on oikeasti kadonnut. Kiitos ja anteeksi.
 

maanantai 27. lokakuuta 2014

Morjensta Blogin lukijat meidän junnuilla on asiaa.


Moi! Me ollaan veljekset Wigwam ja Gusty. Me ollaan vasta 3kk ikäsii vintiöitä ja huudetaan niin paljon ku keuhkoistamme lähtee. Mä Wigwam pelkkään sikana, kun veli häviää mun näköpiiristä ja huudan viel lujempaa. Meidän mamma vie meitä näyttelyyn ja tänään se kerto, että me mennään jonnekin suureen messuhalliin Lemmikkimessuille 8-9.11.. Huih. Sillo me ollaan jo 4kk iässä. Äiskä sano, että toinen on viel joku ihme Grand gaala ja me kaks pohditaan, että onkohan se ihan täysissä järjissään. Meitä on mammalla yhteensä yhdeksän, mutta tuo meidän yks vanhimmista Caracas ei tuu mukaan Lemareille (ollaan kuultu, ku mamma käyttää tätä sanaa), kun siltä puuttuu turkista isolta alueelta karvaa. Mamma kyllä on kertonut, että kun se on teddy niin sen rodun uroksille saattaa joskus käydä noin. Eli meitä lähtee me, Krantun Neblos (se on joku ihme valio), Malloween (sika hassun näkönen kaveri ja sil ei oo kunnon turkkipäivää ikinä aina sekasin), Lumikki (aivan ihana prinsessa *puspus*), Pricilla (ihan syötävän sulonen prinsessa), Goldhill's Picasso (pelottava mörkö) ja Tiitus (meidän veteraani).

Hei ihmiset! Tulkaa ihmeessä tutustumaan meihin ja etenkin marsujen näyttelytouhuihin siellä. Se on kivaa ja mammakin saa uusia tuttuja ja tapaa vanhojakin tuttujaan siellä.

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Eilinen Sauvo oli jotain mitä en usko vieläkään todeksi.


Paras punasilmäinen Goldhill's Picasso
PPM 2 Malloween
Sertit Malloween
Rop2 ja serti Krantun Neblos
Serti Krantun Neblos
Malloween sai vielä petistä kumankin.

Ihan hullua nyt voin hakea Nebloksen muotovalioksi. Sanoin varmaan koko päivän aikana 50 kertaa, että en koskaan uskonut saavani siitä muotovaliota. Suo anteeksi Neblos. Neblos sai eka Pernillalta sertin ja kun oltiin Danielin pöydällä ja Daniel sanoi, että saa serti pääsi suustani "Ou my god" ja tuomari katsoi minua hämillään. Kyyneleet jo melkein silmissä. Olisin tahtonut rutistaa Nebloksen hengiltä onnesta ja huutaa. Ehkä ihan hyvä etten niin tehnyt. Meni hetki oikeasti tajuta, että se sai ne kaksi puuttuvaa sertiä. Neblos oli vielä Tainalla kasvattajaluokassa ja Taina voitti teddyillään kummatkin. Sain olla ylpeä pojasta ja niin sai olla Tainakin. Kotiin päästyä kello oli lähemmäs kymmenen. Katsoin Neblosta annoin sille kasan pusuja ja itkin onnesta.
Mallukalta puuttuu enää yksi serti kun omistaja vain tietäis missä se eka paperi on missä se leima on.

tiistai 14. lokakuuta 2014

Sauvo lähestyy ja paniikki iskee

Tällä hetkellä ollaan todella epävarmoja lähdöstä Sauvoon. Ei ole vielä saatu kyytiä varmistettua ja jos se ei onnistu niin en todellakaan lähde seikkailee busseilla, koska Tortinmäki oli ihan tarpeeksi sitä lajia. Mutta jos lähdemme mukaan lähtee ainakin Neblos, Picasso, Malloween, Wigwam, Gusty ja Pricilla (?). Joskus toivoisin et uskaltaisin ajaa ajokortin ja sais liikkua vapaasti, mutta ei tule mun päällä ikinä toteutumaan. Vaarantaisin vain muiden matkaa. Mutta toki toivomme, että kyyti järjestyisi. Olisi ihan kivaa vaihtelua firmalla istumiseen.

tiistai 7. lokakuuta 2014

Pinan lempäälän näyttely



Mietin etten olisi koko näyttelyyn lähtenyt, mutta muutama tuttuni sai minut sinne houkuteltua ja tietysti mun tuurilla eka kyynti kaatui ja nyt sitten mentiin junalla Lempäälään joten kustannukset nousivat, mutta hengissä ollaan.
Pikku pojat tappelivat vähän väliä siellä ja laitettiin väliseinä väliin ja ens kerralla kyllä otetaan se toinenkin boksi mukaan. Ilman vammoja kyllä selvittiin WIgwam vaan säikähtää Gustya kun se nousee sen päälle ja alkaa huutaa ku tapettava eläin ja jos veli lähtee maisemista niin hätä on kova, että missä se mun veli on.
 Pojat oli kyllä kiltisti tuomareilla ja eipä mennyt kehuttavasti oikein. Okei syy on täysin minun.Yksikään heistä ei voi paremmalta näyttää jos minä en ole tehnyt tarpeeksi työtä. Malloween oli kuitenkin abyjen avoimen luokan 2. joka oli positiivistä.
 Näyttelyn jälkeen hieman kiukutti, mutta se kyllä suurimmaks osaksi johtui ihan siitä ihanasta väsymyksestä joka oli tullut. Kello 4 herätys ja vähän jälkeen 9 kotona. Rankka päivä mutta oli meillä ihan kivaa.