lauantai 8. marraskuuta 2014

Asiaa näyttelylaudoista.

Lemarit ei meidän kohdalla alkanut niin loistavasti. Kaksi narttua jäi lähtökuoppiin ja seuraavaksi Picasso kiskoi helmen näyttelylaudan koristeista suuhunsa ja se jäi jumiin jonnekin poskeen/hampaisiin. Tästä tuli kauhea itkupaniikkikohtaus itselle ja en oikeastaan itse enää tiennyt mitä tekisin. Jos Kirsi Ruotsalaiselle ja Heli Kuppamäelle ja muut paikalla olleet ei olisi tiennyt mitä tehdä niiin pahimmassa tapauksessa Picasso olisi vetänyt helmen henkeensä johon olisi todennäköisesti kuollut tai sitten saanut sen suolistoonsa jossa pahimmassa tapauksessa olisi seurannut suolitukos tai rikkonut suolen pinnan ja siitä sitten olisi seurannut kuolema. Onneksi messukeskuksessa on eläinlääkäri paikalla. Kiitos Heikille avusta. Kiitos Helille, joka jaksoi minua tsempata ja Kirsille myös tuesta. Älkää koristelko näyttelylautoja helmillä tai muullakaan irtoavalla esineellä tai kuminauhalla tai millään vain pelkkä kangas riittää. Tämä oli liian kamalaa kokea ja en tahdo, että kukaan koskaan joutuu tätä kokemaan. En tullut edes itse ajatelleeksi tälläistä mahdollisuutta, kun laudat koristelin, mutta kuten aina asia täytyy oppia kantapään kautta. Meillä oli onni matkassa, mutta seuraavalla ei pakosti enää ole. En voi koskaan kiittää Heliä, Kirsiä ja Heikkiä ja muita tarpeeksi. Picasso säikähti toki tilannetta ja poski on hieman kipeä, mutta muuten ihan oma itsensä ja kotiin päästy alkoi heinä maistumaan hyvään tahtiin. Nyt vedämme henkeä ja rauhotumme ja huomenna on uusi päivä.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti