maanantai 10. marraskuuta 2014

Messujen jälkipyykki


Messut on äärimmäisen kiva tapahtuma, mutta aivan liian rankka. Ens vuonna harkitsen kyllä kaksi kertaa osallistunko tähän tapahtumaan ja jos osallistun niin millä laumalla. Lauantaina sattunut pikku onnettomuus ja tyttöjen hylky sai minut tuntemaan itseni huonoksi omistajaksi. Itku ja paniikki ja ahdistus oli valtava kun pääsin kotiin. Jyyssäsin vielä kaikki mahdolliset marsut uudelleen ja firmani kovalevy oli paskana. Tuntui, että lauantaina olin noussut aivan väärällä jalalla.
Odotin, että sunnuntai olisi ollut edes vähän parempi päivä. Neblos jäi joukon viimeiseksi. Pikkupojat sai hyviä pisteitä ja olin tyytyväinen. Luotin Malloweeniin ja siihen, että se edes pärjäisi omassa sarjassaan, mutta ei se jäi viidenneksi. Olihan siellä hyviä massakkaita vanhempia uroksia ja fakta on se, että Malloween kehittyy vielä. Aamulla koin aivan ihanan tunteen näin pojan joka oli kysellyt aikaisemmin tänä syksynä  bussissa minulta marsunäyttelyistä ovella tulevan sisään äitinsä kanssa. Hymy ja hyvä tunne, joka siitä hetkestä tuli oli mittaamattoman arvokas. Poika tuli minullekin esittelemään eläintarkistuksen jälkeen marsuaan ja innokkaasti jo odotti vuoroaan tuomarin pöydälle, mutta marsulta löytyi turkista ulkoloisia ja sitä tuli hylky. Poika tuli luokseni kertomaan sen ja yritin parhaalla mahdollisella tavallani tukea poikaa ja kannustaa tulemaan uudelleen näyttelyyn ja samalla tunsin pettäneeni pojan vaikka syy ei ollut minun, mutta poika saisi vain pettymyksen muistoksi kyseisestä näyttelystä ja se sattui. Itse koin myöhemmin saman kohtalon, kun Neblos hylättiin petpöydällä ollessaan. Isku vasten kasvojani taas ja pakko sanoa, että murruin ja aloin itkemään en enää kestänyt näitä pettymyksiä. Mielessäni kävin läpi tätä viikonloppua paljoa valosia asioita ei näkynyt.
En ole koskaan lähtenyt näyttelystä noin vihaisena, pettyneenä itseeni (en marsuihin), surullisena, ahdistuneena ja masentuneena. En oikeasti odottanut mitään ykköspaikkaa. Sinne mun taidot omistajana, hoitajana, mammana ei riitä. Osiin asioihin myönnän olevani syyllinen. Montaa asiaan voin parantaa.

Marsut:
Tiitus jää nyt luultavasti eläkkeelle, kun alkaa ikä painaa sillä jo.
Lumikki ja Pricilla: Toivottavasti paranee, jos ei niin erään Pricillan ura näyttelyissä loppuu tähän hylkyyn.
Picasso: Toivottavasti poski ei tulehdu tai sille ei muodostu mitään muutakaan ongelmaa hampaisiin tai poskeen.
Krantun Nebloksen iho-oireet on vain normaalia ei mitään paskaakin paskempaa toivottavasti. 
Wigwam ja Gusty kehittyvät kuten tähänkin saakkakin niin olen onnellinen. 
Malloween saa lihaksia ja kasvaa joka suuntaan ja tulee toimeen uuden kaverin Ludvigin kanssa hyvin. Caracasilla taitaakin olla paras elämäntilanne tällä hetkellä marsuistani vaikka periytyvä karvan puute onkin hällä. 
Joulupukki jos luet tai kuulet tämän niin tuo uusi elämä edes marsuilleni ei minulla niin väliä kuhan heillä kaikki olisi hyvin ja saisivat nauttia elämästään marsuina.

Viikonlopun ehdottomasti paras asia on Ludvig ja sitten se, että Malloweenista tuli valio.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti