keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Pohdintaa taas

  Jotenkin kun lukee noita marsupalstoja niin tulee sellainen olo, että niitä ei todellakaan pitäisi lukea. Minä olen aikuinen ja tajuan asiat, mutta mitä kun sinne menee joku lapsi lukemaan ja lukee kaiken maailman lopetussysteemeistä ekana. Toivottavasti kukaan ei vedä tollasista keskusteluista mitään mun täytyy hankkia hiilidioksidipönttö ja pulttipistooli jne. jotta on turvannut sen, että saa marsun ajoissa lopetettua ja varautunut siihen kun tulee hätä ja marsu tulee lopettaa. Koska mielestäni nuo asiat kuuluvat kasvattajapuolelle ei millekään harrastajalle jolla yksi tai kaksi marsua tai vaikka viisi olisi kotona. Toki se maksaa käydä lopettamassa eläinlääkärissä, mutta siihen tulee varautua, kun eläimen hankkii. Ei lastakaan voi heittää kadun varteen, kun ei enää raaha ole. Minulla suurin osa marsuista on kuollut kotiin. Toni ja Teemu on jouduttu lopettamaan eläinlääkärissä ja kumpikin lopetus meni hyvin. Olen huomannut sen kun toinen näkee, että toinen on nukkunut pois on mieli toisellakin rauhallisempi lukuun ottamatta Tiitusta, joka meni paniikkiin kun kaveri kuoli, mutta kun sitten päätin kokeilla mahdollisimman pian toista urosta vierelle niin Tiitus rauhoittui. Arvelen Tiituksen paniikin johtuneen pelosta, että jää yksin taas ja joutuu taas uuteen kotiin, jota hänen elämässään on tarpeeksi ollut. Tiitukselle olen luvannut, että tästä talosta se ei lähde kuin taivaaseen.
 Toinen asia joka keskustelupalstoilla häiritsee on se, että kirjoitellaan kovasti tappelevista uroksista. Uroksilla on luonnostaan jo tarve selvittää kuka laumassa on johtaja ja välien selvittely saattaa kestäää vain muutaman päivän tai kuukauden pari ennen kuin otetaan kunnolla yhteen, jonka jälkeen yleensä paikka laumassa on selvä. Pieneen kinasteluun ei tule mennä väliin ja ei varsinkaan mennä niitä erottamaan, koska siinä vaiheessa on selvää, että taistelu on jäänyt kesken ja sitä jatketaan niin kauan kun asemat ovat selvät. Jos tahtoo niitä helpompia niin naaraat yleensä ovat tässä asiassa helpompia saada ryhmäytymään, mutta heissäkin on poikkeuksia. Annetaan helposti sellainen kuva, että urokset vain tappelevat eikä ikinä sopeudu toisiinsa. On meilläkin välien selvittelyn jälkeen ollut pieniä kahnauksia, mutta se luultavasti johtuu ihan siitä ettei toisen pärstä miellytä aina kun 24/7 asut saman naaman kanssa ihan samanlailla me ihmiset tappelemme.
 Kolmas asia joka oikeasti potuttaa on se, että joka ongelmaan mitä uroksilla on niin ehdotetaan pallien pois viemistä, mutta kun ei se pakosti mitään auta ja eläin voi hyvin kuolla siihen leikkaukseen. Itselläni ei ole yhtään leikattua urosta ollut koskaan eikä tule olemaankaan jos ei joku rescue joskus minulle eksy. Välillä ollut hankalia urospareja, mutta ei mieleenkään olisi tullut, että leikkautanpa tuo toisen. Aina puhutaan marsujen luontaisesta elämästä, että uros saa olla naaraiden parissa. Mitä luontaista siinä on, että pallit viedään veke ja uros ei voi oikeasti tehdä sitä mitä kuuluisi. Ei nuista ukoistani ainakaan yksikään ole niin häiriintynyt siitä ettei naarasta ole saanut, että tarvisi toimenpiteitä tehdä. Elävät parinsa kanssa ja eihän meistä kukaan tiedä ovatko he sisimmässään onnellisia tästä tilanteesta, mutta ei kukaan voi myöskään todistaa, että he eivät olisi. Enkä kyllä usko, että narttujen kasvaimet katoisi sillä, että ukko on laumassa. 
 Kiitos ja anteeksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti