keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Pohdintaa yhdistyksestä

Kun mietin, että mulla on ollut marsuja vuodesta 2007 saakka vakituisesti ja mietin kuinka kauan olen ollut marsuyhdistyksen jäsen vain muutaman vuoden siitä. Toki en edes tiennyt 2007, että on olemassa mitään yhdistystä. Mutta sitten jossain vaiheessa eksyin etsimään uusia jäseniä ja niin eksyin marsuyhdistyksen foorumille ja sitä kautta löysin Nikin ja Antin itselleni ja sieltä sitten löytyi myös Jussi ja Janne. Sen jälkeen marsut ovatkin melkein kaikki tullut kasvattajilta tai joltain tuttavalta. Jotenkin tuntuu, että yhdistys ei anna tarpeeksi, mutta kun en itsekään tiedä mitä oikeasti kaipaisin. Välillä tuntuu, että yhdistys menee samoja uriaan pitkin.
 Caracasin tullessa taloon uskaltauduin ensimmäiseen näyttelyyni ja silloin kävin harvakseltaan. Nykyään käyn melkein kaikissa näyttelyissä. Ensimmäisten marsujeni kanssa olin itse liian pelokas lähtemään tänne uuteen ihmeelliseen maailmaan, mutta nyt olen jo itsekin rohkeampi. Olen oikeastaan hämmästynyt, että tämä harrastus on imaissut minut mukanaan näin. En olisi koskaan uskonut, että lähden tämmöiseen näyttelyrumbaan koskaan mukaan.  Mutta näyttelyissä tapaa samanhenkisiä ihmisiä ja saa pulista marsuista niin paljon kuin tahtoo. Suvustani kaikki on suurinpiirtein tunkemassa grilliin nuita ihanuuksiani tai sitten todetaan, että marsujen omistaminen olisi kuin heittäisi rahaa roskiin.
 Näyttelyissä olen pistänyt silmälle sen kun lapset käyvät siellä eikä pakosti saa mitään ekasta näyttelystään ja eihän kaikki voi saadakaan, mutta lapset ovat se ikäryhmä johon meidän yhdistyksen tulisi panostaa, koska sieltä se kiinnostus syntyy ja jatkuu koko elämän jos on jatkuakseen. Jokainen meistä tietää sen, että lapsi esittelee ylpeänä esimerkiksi diplomiaan jonka on jostain koulun kisasta saanut. Lapsilla on kovat odotukset, kun näkevät palkintopöydässä monta ruusuketta, että heidänkin marsunsa saisi jotain ekasta näyttelystä. Minusta ehkä kunniakirja lapsille voisi olla ihan kiva kannustava asia näyttelyissä ja samalla levittäisi oman ikäsilleen tietoa yhdistyksen olemassa olosta, kun esittelisivät kavereilleen, että tämmöisen sain näyttelystä. Myönnän asia ei ehkä ole mitenkään super hyvä idea, mutta minusta se tuntuisi hyvältä.
 Samoin näyttelyissä olisi hieno jos olisi enemmänkin näitä pet-luokkia lapsille, kun kerran näin Lahdessa tämmöisen niin se oli niin suloista katseltavaa. Lapset oli innoissaan saamastaan hyvästä palautteesta eläintensä kanssa ja varmasti tuollainen toiminta voisi tuoda uusia innokkaita pet-marsuilijoita lapsien joukosta esiin. En tiedä sitten kuinka hankalaa tällaista olisi järjestää.
 Olen itsekin miettinyt, kun mulla on noita kädentaidonlahjoja kuulemma jos tekisin pieniä marsutauluja ristipistoin ja antaisin niitä lahjoituspalkinnoiksi sellaisille pet-luokan osallistujille, jotka nimenomaan ovat lapsia ja ensimmäisissä näyttelyissään.
 Paljon pyörii mielessä ideoita. Katsotaan josko jotain niistä vielä toteutankin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti