sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Eilen oltiin Pinan pikkujoulunäyttelyssä

Lähdin kotoa noin varttia yli viisi eli kello soi 4. Väsymys painoi kyllä koko päivän, mutta ei sitä oikein huomannut. Sääolosuhteet oli aivan jostain syvältä menomatkalla. Lunta tai oikeastaan räntää tuli vaakatasossa suoraan auton tuulilasiin, mutta päätimme Suskin kanssa uhmata säätä. Oli kyllä aika kamala ajokeli kun ei pitkälle ulos nähnyt valaisemattomalla tiellä. Onneksi päästiin perille vähän myöhässä kylläkin. Meinasi kyllä usko, toivo ja rakkaus loppua kesken matkan. Matka Tampereelle kesti yli kolme tuntia. Näyttely oli nopeasti meidän osalta ohitse kun pojista viisi meni melkein heti ja sitten taas Neblos taas hetken päästä. Tytöt ei ollut ollenkaan mukana. Ludvigin kanssa mentiin vielä persilijan syöntikisaan mukaan, mutta ei pieni uskaltanut sitä syödä. Pelotti kai muutenkin kun oli ensimmäinen näyttely. Päätin päivän lopuksi osallistua pariluokkaan Malloweenilla ja Ludvigilla. No eipä nuo kopiot toisistaan ole, mutta miksi ei. Kaikkea on kiva kokeilla ja ihan hyvä asia Ludvigille olla esillä, että oppii ääniin. Tämä reissu tehtiin oikeastaan Ludvigin ensi askeleena kohti uutta jännittävää maailmaa. Hyvinhän tuo pieni poika pärjäsikin ensimmäiseksi näyttelyksi. Ikävä kyllä purun aiheuttana pöly oli jokaisen marsun kiusana. Mutta ensi kerralla muuta on alla. Nyt ei ollut muuta laittaa. Gusty ja Wigwam pärjäsi kyllä parhaiten porukasta. He ovat luotuja Pet-marsuja. Niin kauniita ja kilttejä ja ei helposti luiki karkuunkaan. Antaa kännellä ja väännellä. Ainut iso ongelma on Wigwamin kanssa on se kun veli katoaa näköpiiristä alkaa se panikoitumaan ja välillä huutaa hyvin lujaa veljeään. Mutta eiköhän se ajan kanssa opi, että veli tulee takaisin vaikka se olisikin jossain hetken.
  Näyttelypäivä tuntui itsestäni tosi kaaottiselta oikein itse en tiennyt omaa paikkaani ja tuntui, että järjestäjällä oli aivan liikaa asioita ja aivan liian vähän talkoolaisia. Näyttelyn käsitääkseni vastaava juoksi kun mielipuoli ympäri paikkaa välillä ja suorastaan kiukkusi, kun hänellä oli liikaa asioita. Paikkana paikka oli ihan kiva, mutta tuntui viileältä ilma sisällä.
Pakko vielä mainita, että näin Nevian Diablerien meinasin oikeasti tipahtaa kun kuulin sen nimen. Nimen joka muistutti minua ensimmäisistä paperillisista marsuista ja joka oli minun Jannen (Dimmu) ja Jussin (Diablo) sisko. Meinasin oikeasti alkaa itkemään kun näin sen. Tuli kauhea kaipuu tuota rotua kohtaan.
Mutta nyt pidämme taukoa ainakin kuukauden näyttelyistä ken tietää lähdetäänkö tammikuussa Pinan näyttelyyn. Sen asia päätös ei ole nyt tehtävä vaan kerkiää myöhemminkin. Nyt marsut viettävät onnellisina taukoa ja saavat marsuilla ja tammikuussa puolen välin aikoihin tulee marsulassa tapahtumaan iso muutos.

Paras nuori Gusty
Kuma Gusty ja Wigwam
pariluokan 3. Ludvig ja Malloween 
persilijan maisto 5. Ludvig kun 6. ei syönyt mitään ja Ludvig kokeili hampaillaan. :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti