sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Viiala on takana ja silmät jo on kiinni tulevassa Hämeelinnassa.

Pakko myöntää, että eläinteni puolesta ja omasta olosta jäi hyvä mieli. Mutta se yleinen häiriköinti oli minulle eilen ihan liikaa. Onneksi onnistui sanomaan kiltisti niille lapsille, koska oli jo lähellä, että käämit kärähtää niin et koko talo kyllä kuulee siinä vaiheessa ja lennän paikasta ulos. Aamusta ensimmäiset eläimet oikeasti kärsi siitä tasaisesta kovasta äänimäärästä ja ympärillä pyörivistä ihmisistä. Tuntui ainakin, että lapsia oli rutkasti enemmän liikkeellä näyttelyssä. Aluksi kiltisti näytin marsuja lapsille ja pidin nuorinpia sylissä, jotta rauhoittuisi ennen pöydälle menoa. Kaikki neljä ensimmäistä kaveria oli aivan hermona vellovasta äänimassasta.
 Ludvig jo ennen pöydälle menoa alkoi repimään ihoani ja paitaani kun putsasin häntä. Tottahan toki poika on vielä nuori ja pelkää varmasti vielä tuntematonta ja jokainen näyttely on erilainen. Mutta yllättävän hyvin mielestäni se käyttäytyi ollakseen niinkin hermona kun oli.
 Seuraavaksi vuorossa oli veljespari Wigwam ja Gusty. Wigwam tapansa mukaan alkoi huutamaan kun veli ei ollut lähellä. Heillä side on aivan erityinen ja hyvin läheisriippuvaisia marsuja. Nebloksella oli arpi irtoamassa joka aiheutti harmaita hiuksia taas ja se tuntui olevan pelkkä hilsepallo koko marsu. Harmiksi sille kun muuten olisi ihan hyvä marsu. Selällään olo on sille edelleen vaikeaa. Nebloksen ollessa pöydällä muutama lapsi meni kaivelemaan minun kuljetusbokseja ja yrittivät saada Tiitusta sieltä kiinni ja syliin. Siinä vaiheessa loppukin käämi oli poltettu ja ilmoitin lapsille, että voisivatko antaa marsujeni olla rauhassa kun ovat näyttelyssä. Kellään ei ole oikeutta mennä availemaan boksejeni lukkoja tai koskea marsuuni jollen anna lupaa. Pienessä mielessä toivoin, että boksissa olisi ollut abyistäni, mutta jos marsuni olisi lapsea purru olisin minä ollut kamala marsunomistaja takuulla.
 Tiitus onneksi sai jo hieman rauhallisemman hetken ja samoin Lumikki. Meidän porukasta pärjäsi vain ch-teddyt.

Lumikki tuli ystäväni marsun Limetan kanssa pariluokan 1. sijalle. Lumikki ja minä kiitämme Sanni Taimioja ja Limettaa.
Lumikki oli myös tuomarin suosikki.
Picasso oli Maailman paras pörrö (kyllä se tiedetään ilman ruusukettakin. ;) )

Katseet onkin jo Hämeenlinnassa. Eilen vielä kotona aloin tekemään pukuja pukukisaan ja toivon, että saan ne vielä ajoissa valmiiksi. Jotenkin tosi hassua, että alkuvuosi tuntuu näyttelyvuodessa näin tiiviiltä.

Kiitos kaikille ja toivottavasti näemme näyttelyissä ja pidetään muruista parasta mahdollista huolta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti