lauantai 28. helmikuuta 2015

Viialan kuvapalkinnosta tuli sitten toteutus tällä viikolla kotiin.

Päätin valita 3 Eva Ylitalolta tullutta marsua kuviin. En oikeastaan tiedä miksi heidät valitsin, mutta Tiitus oli pakko saada ja sitten päädyin tähän ratkaisuu. Kuvat on ottanut Jenni Kauriala/ Nevian joka on pirun hyvä valokuvaaja. Elikkä kuvien copyright kuuluu Jenni Kaurialalle.


Tiitus on marsu josta puhutaan the marsuna. Marsuna jota ei voi verrata mihinkään toiseen marsuun. Marsu joka oikeasti rakastaa ihmisiä. Marsu jolla on tarina. Marsu joka on rakas, jolla tulee olemaan aina ja ikuisesti paikka sydämessäni. Tiitus on vaan niin erityisen rakas. Tiitus viettää nykyään ansaittuja eläkepäiviä. En olisi sinä päivänä kun tämä marsun kuva ilmestyi yhdessä ryhmässä silmieni eteen uskonut että me käydään näyttelyissä ja se pokkasi kunniamainintoja itselleen kiitettävästi. En uskonut että näemmä edes joulua yhdessä niin heikossa hapessa toinen oli kiertomatkansa jäljiltä, mutta Tiitus nosti itsensä Feeniksen tavoin ylös tuhkasta. Nyt ollaan eletty yli vuosi yhdessä monet kyyneleet olen valuttanut herran ollessa sylissä mutta sitä mukaan kun kyyneleet valuu poskilla on tämä marsu ne nuollut pois. Antanut poskelle pusuja ja nostanut äärettömän kerran hymyn huulille huonona päivinä.

Gusty meidän rämäpää. Gusty on nuori, mutta sitäkin villimpi otus. Veljeksistä huomattavasti rohkeampi.

Wigwam on niin kiintynyt veljeensä. Loistava otus. 


The marsu on mulla vähän kuin aatelisnimi marsuille jolla on ollut jokin syy olla erikoinen. Eikä tästä tule nyt sitten päätellä etten kaikki tasapuolisesti rakastaisi joidenkin persoonat on vaan mahtavampia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti