perjantai 10. huhtikuuta 2015

Pricilla voi hyvin

Pinan näyttelyssä kun olin Pricillan kanssa oli mahtavaa katsoa kun tyttö oli pulskan näköinen saisi olla kiinteämpi ja isompi, mutta ei me nyt sellaisesta jakseta stressata. Pricilla on ihanan kiltti tyttö. Tyttöä on helppo trimmata. Pricilla on kyllä marsu joka nakersi sydämeeni niin ison kolon saman tien kun sen näin. Isot silmät vain sulatti minut ja väritys ja sekin vielä et oli teddyläinen. :D
Pricillalla on sydämen muotoinen antura.

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Pohdiskelua!

Tästä viikonlopusta alkaakin sitten melkein puolen vuoden tauko.
Itkettääkö? Ei todellakaan.

Viikonlopun näyttelyt meni hyvin meidän porukalla. Kaikki mun pet marsut sai yli 90 pistettä petissä. Pricilla veti meidän porukan kovimmat pisteet 96,5. Kaksi sertiäkin tuli. Kunniamainintoja tuli mukavasti ja kaksi kupaakin tuli. Osallistuttiin muutamiin väliaikakilpailuihin ja murrettiin meidän kaava. :D Noh kiva se on muutakin välillä kokeilla.


Olen pitänyt näyttelyistä, mutta tämän viikonlopun jälkeen olen alkanut epäröimään onko tämä minun hommaani.
Ihmiset ympärillä on mukavia ja tulen toimeen lähes kaikkien kanssa ja oikeastaan viihdyn ja nautin siitä, kun joku pieni lapsonen tulee kertomaan mulle marsustaan tai muusta eläimestä. Ei siinä ole ongelmaa.
Ennen tulin oikeasti firmaltamme "lomalle" näyttelyyn. Sain ottaa rennosti ja ei ollut paniikkia vaikka oli monta marsua mukana. Toki väkeni on niin nuorta nyt vielä, että ovat siksikin petissä alkupäässä uroksissa ja loppupävästä on sitten muotopuoli meillä.
En osaa sanoa "EI" jos joku pyytää apua buffaan tai muuhun sellaiseen järjestelytyön. En tarkoita nyt tällä jos vierustoveri tulee pyytämään, että voiko auttaa pöydälle kannossa tai paikallaan pitämistä ja oikeastaan se on mukavaa seurata eri rotujen pöydälle valmistelua. Autan mielelläni ja se onkin ehkä yksi asia, jota tulevaisuudessa itseni pitäisi kontroloida näyttelyissä ja oppia sanomaan ei. Oman paikan siivoominen kuuluu jokaiselle omistajalle.
Tahtoisin mennä eläinten tarkastuskoulutukseen joskus ihan oman kiinnostuksen takia, mutta toisaalta en tahdo pätevyyttä ja leikkiä "jumalaa" ja sitten se tois vain lisää "töitä" näyttelyssä. Inhottava dilemma.
Ulkomuodossa olevien ulko- ja suomalaisten tuomarien sihteerin töissä en onneksi pärjään huonon kielipääni takia ja en pysyisi lukihäiriöni takia suomalaisten perässä ja rotutuntemukset ja sanasto on ihan kelvoton suomenkielessäkin eli on edes yksi asia johon voin sanoa ei. Pet tuomarin kanssa taas pärjäisinkin.

Pricillan aiheeton hylky, jonka toisaalta ymmärrän, koska tiukka pitää olla, mutta toisaalta olisi voinut sanoa, että koita käydä pesee niin katsotaan sitten uudelleen. Mutta peetä väliä tällä asialla on, ku menny on mennyttä ja sitä ei takaisin saa. Tässä on yksi syy miksi en tahdo mennä tarkastuskoulutukseen jos tekisin väärän arvion marsun kohdalla se olis kova kolaus omaantuntoon ja jättäisi pitkäksi aikaa minulle jäljen ja pelon.

Olen orjallisesti nuodattanut kehotusta mennä lääkäriin marsujen kanssa, jos niin on sanottu. Olen luottanut sekä tuomarien että tarkastajien silmiin tässä asiassa, kun he ovat enemmän kokeneet kuin minä marsujen sairauksia. llman ystäväni apua olisin taas tiistaina soittamassa eläinlääkärille ja pyytämässä aineita.

Tästä esimerkkinä se, kun Caracas vielä kävi pet-luokassa pyörimässä niin saimme kolmessa näyttelyssä peräkkäin huomautuksen, kun karva ei ollut kaikkialta tiheä ja marsu hilseili kovin stressistä. Aina se pääsi kuitenkin tarkistuksista läpi ja vasta tuomarin pöydällä sain kehotuksia viedä tutkittavaksi tai tuomari sanoi minulle, että se olisi pitänyt hylätä, mutta ei hylätty. Kolmannen käynnin jälkeen tuumasin, ettei mikään auta karvat eivät karva takaisin ja hilsettä on niin paljon kuin on. Syy karvattomalle alueelle tosiaan selvisi sitten Caracasin kasvattajalta, joka kertoi, että se on puhtaasti geneettinen tällä marsulla ja hänen isällään on samanlainen läntti takana. Caracas sain kolmen kuukauden sisään elämässään 3 strongholdit, tokalla kertaa Imoverolpesuainetta. Ihme, että tuon marsun munuaiset kestivät ja maksa kestivät. Eläinlääkäri otti raapenäytteitä ja viljelyitä ja ties mitä. Mutta joo tämä tästä. Kuva alla ei ole paras, mutta kertoo mistä karva puuttuu kyllä. :D


Taidan edelleen pitäytyä siinä periaatteessa, että en koskaan hae tai mene SMY:n hallitukseen, koska järkeni voin menettää myös muulla tavalla. Stressaan asioista liikaa ja kykyni käsitellä asioita laaja-alaisesti ei sovellu tuohon ja jos jään jotain murehtimaan niin murehdin yleensä turhaan. Muutenkaan en usko, että sopisin sinne porukkaa. Enkä pystysi arvioimaan asioita kasvattajien puolesta ja sellaista musta ei ikinä tule. Plus olen välillä aikamoinen jahkailija.

Ensi viikonloppuna on Petexpo ja olen lupautunut menemään sinne Smy:n ständille ja viemään muutaman marsuistani rapsuteltaviksi. Tämäkin oli asia johon en osannut sanoa ei, mutta toisaalta tämä on taas tilaisuus näyttää itselleen, että varmasti pystyn tsemppaamaan ja keskustelemaan asioista kiinnostuneiden kanssa. Etenkin toivon, että lapsia ja nuoria tulisi kyselemään omien marsujen tuomisesta tuomareiden eteen.

Mutta on positiivisiakin asioita Lumikki on selkeästi paksuna. :D
Niin ja kuvista voi päätellä et sain ostettua noi muotovalio ruusukkeet Malloweenille ja Neblokselle.










keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Firmalla ollaan


Otin tänään kaksi teddyäni mukaan, että saan ne trimattua edes jonkin verran ennen lauantaita. Tuossa ne vieressä lattialla on ja kö
köttelee viltin päällä. Ihanat karvakorvat.