perjantai 8. toukokuuta 2015

Mammamarsuilua

Pidin Lumikkia tuossa hetken sylissä ja pikkuiset potki vatsassa. Tunsin oloni niin onnelliseksi. Lumikki tuntuu siltä, että sitä ei vois tällä hetkellä vähempää kiinnostaa. Jotenkin niin ihmeellistä että tää oikeasti tapahtuu. Samalla mä jännitän ja pelkään varmaan enemmän ku marsu. Nauran itselleni. Eniten odotan minkä väristä kaveria sieltä tulee. Kummallakin vanhemmalla on punaset simmut niin tuleeko vaaveillekin vai ei. Kaikilla kavereilla tulee varmaan korvista ulos mun intoilua. Mä en tiiä mut kivointa on miettiä nimiä. :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti