perjantai 21. elokuuta 2015

Eilisestä ollaan jo voiton puolella. Vaikka itku meinaakin välillä tulla. Mutta itku ei tuo Vani takaisin ja elämäää on jatkettava näiden 11 ihanan marsun kanssa.
Aamulla puoli kuusi heräsin kummalliseen ääneen, joka tuli häkeiltä päin. Olin saada sydärin jo siinä vaiheessa, että nyt lähtee seuraava, mutta ei viime aikoina karkailua harrastava nuori abyni Ludvig oli taas lähtenyt hieman tutkimaan paikkoja ja tällä kertaa seikkaillut tyttöjen kopin viereen ja katseli sisään ja yritti tyttöjä kosia siellä. Tämä aby tykkää ilmeisen paljon seikkailusta kun viimeisten viikkojen aikana nyt 7 kertaa nostellut sen takaisin häkkiin.
Mutta eilen illalla pelin jälkeen menin istumaan lattialle ja päästin tyttölauman vapaaksi lattialle kipittämään. istuin hiljaa ja tuijotin tyhjyyteen ja "heräsin" siihen, että pieni turpa tökkii minua ja toinen nuolee varpaitani ja Pricilla oli kiivennyt syliin ja asettautunut makuulle. Tytöt olivat tulleet luokseni ja piristivät minua. Samalla mielessä pyörähti isän sanat ja tuumasin ääneenkin, että tässä on yksi iso syy miksi näitä eläimiä minulla on.

torstai 20. elokuuta 2015

Yksi on joukostamme poissa


Aamulla häkkiin katsoessa huomasin One that you lovedin kouristelevan ja kuolaa tuli suusta ulos. Oli kai jo hetken kramppaillut siellä, kun oli jo liian heikko selviytyäkseen. Tuttavallisemmin Vani oli vasta vajaa kolmen kuukauden. Ensimmäisestä poikueestani toinen marsu. En voi syyttää kuolemasta ketään. Aika kun tulee niin sille ei voi mitään. Pyysin isääni hautaamaan Vanin lähimetsään sinne missä muutkin ovat, jotta se löytäisi tien taivaaseen helpommin ja pyysin sitä viemään jo kuolleille marsuille, kissoille ja Äidilleni terveisiä, että täällä ollaan ja pärjätään ihan hyvin.

Isäni kommentti kun tuli hakemaan ruumista oli, että olisiko aika vähentää marsuja 1-2. Vastakommentti oli, että niitä ei voi olla yhtä. Hän jatkoi, että jaksaisin hoitaa marsuja silloin paremmin ja ruokaakin olisi niille sitten enemmän. Tuumasin, että tämä ei johdu hoitamattomuudesta. Nuo sanat loukkasi minua syvästi. Isäni ei tiennyt mitä näin aamulla ja en saanut itkuni keskellä sanottua, mitä näin.

Mutta hyvää matkaa pikkuinen ja kiitos ajasta, jonka sain kanssasi viettää. Minä lupaan sinulle rakas pitää rakkaista laumatovereista vielä parempaa huolta jos se vain mahdollista on.

Muokkaus. Päätin sittenkin avauttaa pikkuisen. Todisteeksi isälle ja muille junteille ettei hoitamattomuuteen kuollut.

lauantai 8. elokuuta 2015

Meillä on Vipersin kanssa menossa pienoinen projekti.


Projektin luonteesta en voi sen enempää vielä paljastaa, mutta kuun lopussa paljastan sitten sen.
Me ollaan harjoiteltu Band of vipersin kanssa kuvattavana olemista tätä projektia varten, mutta tuntuu, että tyttö kiinnostaa syöminen enemmän kuin mikään muu. :D Tavoite olisi ensi viikolla ottaa kunnon kuvat tytöstä. Tänään tyttö kiinnosti enemmän vipellys karkuun. :D