perjantai 21. elokuuta 2015

Eilisestä ollaan jo voiton puolella. Vaikka itku meinaakin välillä tulla. Mutta itku ei tuo Vani takaisin ja elämäää on jatkettava näiden 11 ihanan marsun kanssa.
Aamulla puoli kuusi heräsin kummalliseen ääneen, joka tuli häkeiltä päin. Olin saada sydärin jo siinä vaiheessa, että nyt lähtee seuraava, mutta ei viime aikoina karkailua harrastava nuori abyni Ludvig oli taas lähtenyt hieman tutkimaan paikkoja ja tällä kertaa seikkaillut tyttöjen kopin viereen ja katseli sisään ja yritti tyttöjä kosia siellä. Tämä aby tykkää ilmeisen paljon seikkailusta kun viimeisten viikkojen aikana nyt 7 kertaa nostellut sen takaisin häkkiin.
Mutta eilen illalla pelin jälkeen menin istumaan lattialle ja päästin tyttölauman vapaaksi lattialle kipittämään. istuin hiljaa ja tuijotin tyhjyyteen ja "heräsin" siihen, että pieni turpa tökkii minua ja toinen nuolee varpaitani ja Pricilla oli kiivennyt syliin ja asettautunut makuulle. Tytöt olivat tulleet luokseni ja piristivät minua. Samalla mielessä pyörähti isän sanat ja tuumasin ääneenkin, että tässä on yksi iso syy miksi näitä eläimiä minulla on.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti