tiistai 27. lokakuuta 2015

Goldhill's Pricilla ja Satukallion Mashiro Furesis

Tämä kuva hiljensi mut täysin, kun tajusin sen, että viiden kuukauden ikäinen Satukallion Mashiro Furesis on melkein samankokoinen kuin mun 2vuoden ikäinen Pricilla. Vaikka ei ole minun syytä, että on näin käynyt, niin syytän itseäni asiasta jollain tasolla. Pohdin mitä olisin voinut tehdä toisin sen ekan elin vuoden aikana, mutta samalla kysyn itseltäni olisiko jos olisin tehnyt jotain toisin niin antanut sille "paremman" tulevaisuuden vai olisinko jatkuvalla lääkärissä juoksemisella ja mahdollisten lääkkeiden kautta aiheuttanut sille vain enemmän stressiä ja ehkä ennen aikaisen kuoleman. Olisiko Pricilla isompana onnellisempi? Mitä koko olisi sille antanut parempaa elämässä? Ainut asia, jonka tämä on siltä riistänyt on äitiys, mutta se olisi voinut olla asia, jota ei olisi muutenkaan tapahtunut. Pricilla ei ole kuitenkaan missään vaiheessa mitenkään kärsinyt tai sairastellut kokonsa takia. Nyt se elää täysin marsumaista elämää kotona 4 naaraan laumassa ja on tyytyväinen peuhakavereihin ja vilistää kuin pentu nuorempien kanssa. Hieman on heikko vatsakarva sillä on, mutta sentään on nyt turkkia, kun senkin se jossain vaiheessa tiputti vatsasta ei muualta, mutta muuten on täydessä ja hyvässä turkissa. Pricilla on luonteeltaan kuin enkeli. Marsu, joka on varmasti sulattanut niissä muutamassa näyttelyssä jossa ikänä kävi monen sydämen. Silmät ovat valloittaneet monet. Jotenkin vain pysähdytti tämä. En siis itseäni mitenkään huonoksi marsun omistajaksi tunne ja minulle oikeastaan pääasia on se, että se ei kärsi ja on onnellinen. Onhan meitä ihmisiäkin erikokoisia niin, miksi marsuja ei voisi olla.

maanantai 26. lokakuuta 2015

Grand Gala Lahti Kasisali

Tämä päivä ei ollut kyllä yhtään meidän porukan päivä. Itse olin saapunut kotiin 3tuntia aikasemmin kun lähtö Lahteen oli. Siinä vaiheessa kun kahden tunnin unet oli takana, niiin en sen enempää katsellut marsuja läpi ja länttäsin vain koppiin ja toivoin ja pelkäsin pahinta. Hyvä et erotin et ne hengitti. Noh meidän aamu alkoi sillä, että Ludvgin kainaloista löytyi karvattomat alueet ja hilsettä ja sen takia myös Malloweenin kilpailuun pääseminen evättiin. :( Väsymyksen takia purskahdin itkuun vaikka asia ei ollut vakava. No itseäni saan syyttää taas tästäkin. Kyllä tuo asia nopeasti haihtui mielestäni tai en antanut sen häiritä.
Lahden näyttelyissä on yleensä käynyt paljon paikkakuntalaisia kurkkimassa menoa, mutta ei tällä kertaa. Oli melko kuollutta.
Pet-puoli meni meiltä kohtuullisesti jokainen sai suurin piirtein hyvät pisteet ja olen siihen kyllä tyytyväinen et kenenkään pisteet ei tippunut alle 90. Niitäkin kun on koettu. Toki niistä ajoista on paljon opittu. Muotoluokassa parhaiten pärjäsi Mashiro joka oli baby teddyjen kolmas. Lumikki ja Band of Vipers voittivat pariluokan. Hellyyttäviä ne on. Mashiro ja Nebloskin oli siellä hankkimassa kokemusta. :D Vanhus-junior pari.
Ehkä eniten olen pettynyt itseeni ja marsuihin en voi koskaan olla pettynyt. Ne tekevät parhaansa aina. Minä olisin voinut valmistella heitä enemmän ja tehdä enemmän töitä heidän eteensä. Koko viikon olen rakentanut heille uusia häkkejä. Ajoitus ei ollut paras mahdollinen myönnetään, mutta ajattelin pääseväni helpommalla kun samalla vaihdan pohjat ja pesen tyypit.
Mutta nokka pystyyn ja kohti uusia haasteita. Nyt on tilavat häkit marsuilla ja edes siltä osin asiat ovat hyvin.