sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Selkin näyttely on takana!!!

Vähän tyhjentävä fiilis. En oikeastaan tiedä mitä voisin kertoa.
Koko ajan pelkäsin, että miten jotkut asiat menneisyydestä tulee vaikuttamaan tähän päivään, mutta iloksi huomasin, että sotakirves oli haudattua osa kanssa. Aamu tuntui aluksi jotenkin pelottavalta ja siltä, että mitä tästä taas tulee.
Paikalle päästyämme. Aloin järjestää infoa ja laittaa tuomareille kyniä ja kaikkea. Häärin asioiden parissa ja otin jälki-ilmoituksia vastaan ja aika meni kuin siivillä ja marsuni ei ollut vieläkään ollut tarkistuksessa. Minä häärin koko ajan jossain asian kimpussa. Täytyi vain odottaa pienemmän ryhmät siitä alta. Tarkistus meni mukavasti. Mashiroa ei päässyt läpi kun selästä puuttui karvaa tai oli harventuma, mutta se on luultavasti teddyille tyypillistä karvanpudotusta. Mashiro on kaunis pikkutyttö kyllä. Toivottavasti se häviää ajan kanssa siltä ja pääsen sen kanssa vielä näyttelyihin, mutta tämä on vähän tällainen fifty-fifty asia. Asia voi muuttua pahemmaksi tai paremmaksi. Itse en siihen oikein pysty vaikuttamaan kun kyse on geneettisestä asiasta luultavasti. Nyt hetken seurailen sitä, että jos se alkaa leviää tai jotain niin mennään lekuriin tarkistaa ettei mitään ötömölliäsiä elä turkissa. Luotan kyllä pitkäaikaisen teddy kasvattajan sanaan.

Mutta mutta. pelkäsin päivää vähän senkin takia, että pahimmassa tapauksessa osa marsuista menee viisien käsien kautta kolme koearvostelua ja 2 varsinaista näyttelyä. Plus pukukisa ja pariluokka. Tekemistä riittää vaikka yksi kahdeksasta jäikin pois. Samalla piti hoitaa väliaikakilpailuja. Meinasin hajottaa pääni, kun tuli koko ajan jotain asioita ja marsujen pitäis olla joka puolella samaan aikaa.

Pelkäsin lievästi noita koearvosteluista Malloweenin puolesta, koska sillä kun keittää niin sitten keittää kanssa. Mutta jotenkin tuntui, että Aidan läsnäolo sai sen rauhoittumaan ja tutkimaan ympäristöä. Malloween oli niin kiltisti. Kyllä se on paljon niistä sen pahimmista kiukkuajoista laantunut ja se on alkanut tottumaan metakkaan ympärillä ja olla rennompi. Sain olla ylpeä sen käytöksestä pöydällä. Mallukka on kyllä ihana poika. Muutkin käyttäytyi kiltisti.

Pet luokka kulki hirmu nopeasti ja neljä urostani oli peräkkäin jälleen kerran kun välistä puuttui marsu tai marsuja ei muistikuvaa montako puuttu. Pojat oli jotenkin tosi rauhattomia varsinkin nämä nuoremmat kaverit. Jotenkin tuntui, että en kerinnyt rauhoittamaan heitä tarpeeksi. Kaikkien pisteet oli kuitenkin molemmin puolin 90 ja oli tyytyväinen päivän taso oli muutenkin tiukka. Kolme marsuani sai yleisilmeestä 4pistettä jolle naureskelin kun siihen on jotenkin tottunut, että siitä saa 5pistettä, mutta jokainen tuomari on erilainen asioissa. Välillä kyllä mietin et minusta ei olisi varsinkaan pet-tuomariksi. Tytöt pärjäsi myös petissä hyvin ja tyytyväinen olen heihin. Lumikin turkki olis pitänyt pestä vielä paremmin. Elämässä tapahtuu asioita ja niiden kanssa pitää elää.

Petissä palkinnot tulivat Krantun Neblokselle iästä ja siitä kuinka hyvin hoidettu "vanhus" se on. Ei se oo vanha. :D Sen Paavo Väyrys ilme sai tuomarin antamaan kauneimman katseen palkinnon myön vanhukselle.

Goldhill's Lumikki osallistui sittenkin pukukisaan, koska Vipers hukkui pukuun. :D Puku oli enkeli. Enkelillä halusimme joulun sanoman lisäksi myös muistaa tasan kolme vuotta sitten itsemurhan tehnyttä ystävääni ja tuoda Niina luoksemme tähän hetkeen. Lumikki voitti pukukilvan.





 Goldhill's Lumikki ja Band of Vipers osallistui pariluokkaan ja voitti taas kerran. Äiti ja tytär pärjäävät todella hyvin tässä lajissa. :D Kolmas kerta jo. :D











Ulkomuodossa ainoan sertin sai Krantun Neblos tuomari selvästi piti siitä, mutta persuuksessa ollut joku ihme pyörremyrsky huvitti sitä ja sanoikin, että jos sen vois laittaa tuosta lantiosta poikki olis todella hyvä teddy. :D












Voitin ihanan savisen marsupalkinnon arvoista. Päivä tuntui jotenkin hassun onnelliselta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti