torstai 17. maaliskuuta 2016

Ei yksi potilas riittänyt

Olen vuoden 2007 jälkeen vihannut aina alku vuotta, koska sillä ei ole koskaan ollut positiivista annettavaa mun elämäsää. Ei tämä 2016 talvi-kevät näytä hyvältä myöskään.

Mashiron silmä nyt näyttää kohtuu hyvältä. Hän on kyllä kovin reipas ja antaa laittaa tipat todella helposti silmään. Mashiron vauvat voivat lääkärin mukaan hyvin ja ovat elossa. Monta siellä ikinä onkin. Ahdistaa kun sitä joutuu joka päivä nostaa 4 kertaa ja laittaa simmutipat. Oon kyllä yrittänyt tehdä niin et jos se makoilee sen fleecessä niin annan makaa ja ujutan tipat siinä. Mua vaan pelottaa, että mä vahingoitan vauvoja jotenkin tai lääke vahingoittaa. Eläinlääkäri kyllä sanoi, että ei tarvitse pelätä et lääke vahingoittaa sikiöitä.

Mutta juu. Olipa kerran tiistai ilta ja kello on noin 18. Kuuntelin, että tuo ei ole normaali ääni talossamme ja ajattelin, että kissalla on taas perinteisiä hengitysvaikeuksia, jotka tulee ehkä kerran kuussa esiin ja johtuvat siitä, että toinen silmä puuttuu kokonaan, mutta ääni lakkasi yhtä nopeasti kun oli alkanutkin. Ajattelin, että se oli vaan joku hetkellinen. Makoilin sängyssä puoli kymmenen aikaa ja ääni kuului kolme kertaa voimakkaammin ja hyppäsin alas sängystä ja menin kuuntelee jokaisen marsun häkin kohdalta mistä ääni kuuluu ja ääni tarkentui tyttölaumaan ja parahdin itkuun pelosta, että menetän taas ch-teddyni. Sai napattua Lumikin kiinni ja se raukka haukkoi henkeä ja turpa oli veressä. Säikähdin totaalisesti. Putsasin naaman ja sain hengityksen hieman enemmän auki ja huomasin samalla tassun olevan veressä. Hengitys oli naputtavaa ja pumppaavaa ja näytti todella raskaalta. Otin puhelimen käteeni ja soitin Viikin pieneläinsairaalaan ja puhelimesta kuului vain hinta ja varattu ääni  ja soitin niin monta kertaa, että pääsin läpi ja lääkäri joka oli paikalla oli sitä mieltä et kiireen vilkkaan Viikkiin, että nyt on kyse hengestä. Soitin veljelle, että se lähtee viemään mua Viikkiin. Sydämeni jätti varmaan muutamia lyöntejä väliin. Päästiin paikalle meni hetki ennen kuin vartijat tulivat viemään sanaa eteenpäin. Hoitaja tuli sisäänkirjaa ja hakemaan meidät. Kuunteli Lumikin sydämen ja keuhkot ja tuumasi, että kertoo nämä tiedot lääkärille. Lääkärin ekat sanat oli marsun nähdessään, että olette viime hetkillä kyllä liikkeellä vähän myöhemmin tai tilanteen pahentuessa niin marsun henki olisi mennyttä, kun ylähengitystiet ovat noin tukossa, koska happea ei saada tarpeeksi kehoon. Lumikki sai ab-pistoksen ja kotiin niitä myös ja höyryhengittelyä.
Tällä hetkellä näyttää hyvältä. Olen kaksi yötä nukkunut vessani lattialla jossa Lumikki on eristetty muusta laumasta. Olen heräillyt tunnin välein tarkistamaan hengityksen. Huomenna on kontrolli.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti