sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Yksi on taas joukostamme poissa

En osannut odottaa ollenkaan, että kuokkamies tulisi meille taas käymään ja veisi yhden rakkaan pois. Goldhill's Picassso nukkui viime lauantai-sunnuntain välisenä yönä yllättäen omassa mökissään pois. Ikävä on suuri tätä hurmuri herraa. Sydämeni itkee verisiä kyyneliä. En ole saanut aikaiseksi viikkoon kirjoittaa asiasta ja enkä ilmoittanut meitä edes seuraavaan näyttelyyn. Olen oikeasti surun murtama. Ennemmin olisin odottanut jomma kumman pappa marsuista lähtevän tuon puoleiseen.
Olen tehnyt tässä päätöksen, että Lumikki ja Vipers jäävät viimeisiksi ch-teddyiksi tässä talossa. En kestä enää jos nämä kuolevat kaikki ennen kuin varsinaisesti ovat edes vanhoja. Toki tämä on varmaan vain huonoa tuuria. Nyt jotenkin pelottaa, että mitä jos nuo valkeatkin lähtevät tuosta. Ei pitäisi ajatellä näin.

Hiljeni sydän kultainen.
Lähtösi vaikea kestää on
surumme suuri ja sanaton.
Lohtuna muistot rakkaat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti