torstai 22. joulukuuta 2016

Octanitrocubana eli Rakettiranne

Tässä on yksi haaveistani marsumaailmassa. Pitkään tahtonut blacktania itselleni sopivaa ei vain ole tullut  vastaan. Nyt sellainen tuli Carolina Clayhillsin ilmoituksessa vastaan. En oikein aluksi tiennyt onko tässä oikeasti mitään järkeä ja olin jo hieman luovuttanut marsujen menetyksen takia intoa harrastukseen, mutta poika tarvitsi kotia, yksi haaveeni toteutuisi ja saisin varmaan jotain uutta lisäpotkua pojasta marsuiluharrastukseen. Hänen virallinen nimi on Octanitrocubana, mutta hyvä ystäväni Timo Ruokolan kanssa juttelimme orimattilaisessa ravintolassa ja sanoin, että nimeksi pitää tulla joku joka liittyy bassoon tai basisteihin ja Timo ehdotti minulle bändinsä Raaka-aineen basistia Jussia ja tuumasin, että Jussi mulla on ollut jo, joten ei, mutta sitten Timo keksi nimen, jolla hän kutsuu Jussia eli Rakettiranne. Rakettiranne on luonteeltaan hyvin räjähtävä persoona ja liukas kun saippua käänteissään. Poika on kehittynyt hyvin ja toivottavasti hänestä tulee vielä hyvä PET-marsu minulle.

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Meilllä kävi vahinko...


Oltiin tuossa joulukuun alussa marsujen kanssa tuolla Turun Länsikeskuksen Faunatar liikkeessä edustamassa marsuja ja näyttelyttämässä klaaniamme pet-näyttelyssä. Kävin siellä sit katsomassa millaisia marsuja siellä on ja tarkoitus ei ollut hankkia yhtään marsua sieltä mukaan. Kun menin sinne katsomaan ihana valko/suklaa kaveri seisoi tassut lasia vasten ja katsoi minuun. Sanoin sille vai ei minulla sinulle tilaa ole (vaikka onhan minulla kun porukkaan on tippunut tänä vuonna) ja se ei lähtenyt karkuun kuten tavallisesti marsut lähtee lasilta ja sanoin että olet sie kyllä ihana härpäkemarsu ja poika edelleen katsoi minuun ja hautasin ajatuksen sen hankkimisesta itselleni. Koko päivän pojan kuva pyöri mielessäni ja sanoin itselleni, että ehkä tää on joku merkki jostain. Siinä tuli muutama teini-ikäinen tyttö ja juttelimme marsuista ja menimme heidänkin kanssaan katsomaan tätä sydämeni sulattajaa ja lähdin ennen kuin tytöt pois siitä ja tytöt tuli hetken perästä perääni ja sanoi, että siellä se ruskea/valkoinen marsu alkoi huutaa ku lähdin. Kävelin myyjien luokse ja kyselin poikien hintaa ja kävin sylittämässä näitä. Härpäke oli jo innoissaan juoksemassa mun paidan hihaan. Härpäkkeen kaverina oli amerikan crest black, josta olen jo pitkään haaveillut, että sellaisen saisin ja ei sen tarvisi olla mikään proo vaan sellainen oma persoona otus ja tämä pieni musta pallo, jolla on ihan kohtuullinen crest ja muutama valkoinen karvakuonon päässä oli se joka sulatti mut lopullisesti. Mutta olen sitä mieltä, että Härpäke valitsi minut enkä minä Härpäkettä. Joskus vain näin käy.
Mielessäni kävi ajatus siitä, että kun olen menettänyt niin monta tänä vuonna, että kaikkien näiden sielut ovat tässä marsussa ja se tahtoo siksi mun luokse. En ole lainkaan mikään taikauskoinen tms., mutta tämä vaan tuntui niin hassulta. Sanoin härpäkkeelle, että se tulee olemaan jokaisessa näyttelyssä minne ikinä menen ja esittelytilanteissa mukana.



 Näyttelyssä valittiin söpöinmarsu yleisöäänestyksellä meidän Gusty voitti sen, jotenkin tämä tuntui hassulta omasta mielessä. Onhan Gusty söpö, mutta oli siellä paljon söpömpiäkin otuksia kun tuo minun Gusty, mutta Gusty osaa hyvin kyllä vetää luokseen ihmiset sen mantelisilmillä ja rauhallisella luonteella.